Uhrien kirjaaminen on julkaistuihin standardeihin perustuva tieteenala, eikä se ole sama asia kuin kuolleiden kokonaismäärän arvioiminen.
Kirjaus, ei numero. Yksikkö on yksi henkilö: kuka hän oli, missä ja milloin hän kuoli ja mitä tiedetään siitä, miten hän kuoli. Luku, jonka taustalla ei ole kirjauksia, ei ole kenenkään tarkistettavissa, korjattavissa tai hyödynnettävissä.
Jokainen kirjaus sisältää lähteensä. Mistä tieto on peräisin, milloin se saatiin ja kuinka varma kirjaaja siitä on. Kaksi lähdettä, jotka molemmat palautuvat samaan alkuperäiseen lähteeseen, ovat yksi lähde.
Kaksoiskappaleet ovat yleisin virhe. Sama kuolema tulee kirjaajalle nimenä, lempinimenä, kuvauksena ja sairaalanumerona. Kirjausten yhdistäminen on dokumentoitu päätös, ei tietojen siistimistä.
Kerro, mikä luku on. Dokumentoitujen kuolemien lukumäärä on vähimmäismäärä, ei arvio kokonaismäärästä, ja sen esittäminen kokonaismääränä on oman työsi väärinkäyttöä. Jos esitetään vaihteluväli, kerro, mikä sen aiheuttaa.
Älä julkaise tietoja, jotka vaarantavat elossa olevat. Eloonjääneiden ja todistajien nimet, vaarassa edelleen olevien henkilöiden täsmälliset sijainnit sekä tiedot, joiden perusteella voidaan tunnistaa, kuka puhui kanssasi. Kirjaus, jota on turvallista säilyttää, ei välttämättä ole turvallista julkaista.
Älä anna lukumäärän muuttua väitteeksi, jota se ei voi tukea. Se, kuinka moni kuoli, on yksi kysymys; se, kuka on vastuussa, on eri kysymys, jonka tuomioistuin ratkaisee näytön perusteella, eikä uhrikirjaus ole syyllisyyden toteaminen.
Lähde. Every Casualty Counts, Standards for Casualty Recording, https://everycasualty.org/standards/ ; International Committee of the Red Cross, customary international humanitarian law database, https://ihl-databases.icrc.org/en/customary-ihl
Mitä tämä ei ole. Menetelmä vastuun kohdentamiseen eikä toimivaltaisen viranomaisen työn korvike.