Rikospaikkoja tuhotaan harvoin. Niitä laimentavat vähän kerrallaan ihmiset, joista jokainen tekee jotakin järkevää.
Näin se tapahtuu oppaiden kuvaamalla tavalla:
- Liikaa ihmisiä. Jokainen paikalla oleva tuo mukanaan omat kuitunsa, sormenjälkensä ja DNA:nsa ja poistaa osan siitä, mitä paikalla oli. Läsnäolo on kustannus; sille on oltava syy.
- Liikkuminen ennen dokumentointia. Jos esine siirretään ennen kuin se valokuvataan paikallaan, menetetään ainoa asia, jota ei voida palauttaa — sen sijainti.
- Siirtyminen rikospaikkojen välillä. Samat käsineet, samat saappaat, sama ajoneuvo, joka kuljettaa materiaalia paikasta toiseen. Ohjeistus on tämän suhteen yksiselitteinen: vaihda suojavarusteet rikospaikkojen välillä ja käsittele epäiltyä ja uhria rikospaikkoina, joissa sama henkilö ei saa koskaan työskennellä samoissa vaatteissa.
- Vahinkoa aiheuttava pakkaaminen. Muovipussiin suljettu märkä materiaali homehtuu muutamassa tunnissa; biologiset jäljet tuhoutuvat sen vuoksi. Kaikki kostea tai orgaaninen pakataan paperiin ja kuivataan ennen sulkemista silloin, kun ohjeistus sen sallii.
- Dokumentoimaton hyvä teko. Joku avaa ikkunan, sulkee hanan tai peittää ruumiin. Kaikki tämä voi olla oikein; mikään siitä ei ole vaaratonta, ellei sitä kirjata muistiin.
Lähde. UNODC, Crime scene and physical evidence awareness for non-forensic personnel, contamination- ja packaging-aiheiset luvut; NIJ NCJ 178280, scene documentation -aiheiset osiot.