Avoimen lähdetiedon tutkiminen tarkoittaa sellaisen tiedon etsimistä, lukemista ja yhdistämistä, joka on jo julkaistu ja laillisesti kaikkien sitä etsivien saatavilla. Yritysrekisteri, pakotelista, tuomioistuimen oma asian käsittelylista, laivausilmoitus, jonkun julkisesti julkaisema valokuva.
Siinä on koko asia. Kolme asiaa se ei ole:
Se ei ole pääsyä. Jos tietoon pääseminen edellyttää salasanaa, jota sinulle ei ole annettu, CAPTCHA-testiä, jonka olet kiertänyt, tai nopeusrajoitusta, jonka olet sivuuttanut, kyse ei ole avoimesta lähteestä. Kyse on luvattomasta pääsystä, ja useimmilla lainkäyttöalueilla se on rikos riippumatta siitä, mitä löysit.
Se ei ole ostamista välittäjältä. Jonkun myytäväksi tarjoama tietoaineisto, jonka alkuperää hän ei suostu kertomaan, ei ole lähde. Vuotanut ja verkosta kerätty henkilötieto kiertää kaupallisesti, ja sitä esitellään usein nimellä "OSINT". Yhdistys ei käytä sitä, eikä sinunkaan pitäisi käyttää: se saastuttaa kaiken myöhemmän käsittelyn, koska et voi osoittaa tuomioistuimelle, mistä tosiseikka on peräisin.
Se ei ole johtopäätös. Tietueen löytäminen on tietueen löytämistä. Etsintäkuulutettujen listalla esiintyvä henkilö on listalla oleva henkilö — mikään kyseisessä tietueessa ei osoita, että hän olisi tehnyt sen, mitä lista sanoo, eikä mikään täsmäävässä nimessä osoita, että kyseessä olisi sama henkilö.
Rajalla on käytännön merkitystä, ei ainoastaan eettistä merkitystä. Rajan ylittävää työtä ei voida esittää kenellekään. Sitä ei voida sisällyttää raporttiin, luovuttaa syyttäjälle tai käyttää lähteenä toimittajalle, koska ensimmäinen kysymys on aina "mistä tämä on peräisin" eikä siihen ole vastausta, joka kestäisi tarkastelun.