Pelottavan tapahtuman jälkeiset reaktiot ovat normaaleja. Nukkumisvaikeudet, tapahtuman kertaaminen mielessä, ärtyneisyys, uupumus, säpsähtely tavallisista äänistä, haluttomuus puhua tapahtuneesta tai halu puhua vain siitä. Nämä ovat hermoston reaktioita uhkan jälkeen, eivät merkki siitä, että ihmisessä olisi jotain vialla.
Mikä auttaa eikä ole monimutkaista. Nukkuminen, ruoka ja vesi tavallisiin aikoihin. Rutiinit, vaikka pienetkin. Seura. Jotain tekemistä, josta syntyy näkyvä tulos. Vähemmän uutisia, ennalta määrättyinä aikoina jatkuvan seuraamisen sijaan.
Lapset ilmaisevat sen eri tavoin — takertuvuutena, taantumisena asioissa, jotka he jo osasivat, vatsakipuina ja tapahtuman leikkimisenä läpi. Rutiinit ja rehelliset, lyhyet vastaukset auttavat enemmän kuin pelkkä rauhoittelu.
Milloin hakea apua. Jos olo ei helpotu useiden viikkojen jälkeen tai se estää jotakuta työskentelemästä, nukkumasta tai huolehtimasta itsestään, on aika puhua lääkärille. Kerro, mitä tapahtui; se on olennaista.
Ja täydennä varastot. Täytä vesisäiliö, korvaa laukusta käytetyt tarvikkeet, lataa varavirtalähde ja tarkista taskulamppu. Tapahtumaa välittömästi seuraava ajanjakso on se ainoa kerta, jolloin kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tämä kannattaa tehdä — ja toinen tapahtuma, jos sellainen tulee, saapuu yleensä ennen kuin kaupat ovat täydentäneet varastonsa.