Kerro heille sopivassa määrin. Lapset, joille ei kerrota mitään, kuvittelevat jotain pahempaa, ja he huomaavat aikuisten olevan peloissaan. Lasta ei rauhoita ongelman poissaolo, vaan tieto siitä, että aikuisilla on suunnitelma ja että hän kuuluu siihen.
Mitä sanoa. Että joskus on hätätilanne; että meillä on suunnitelma; että suunnitelma on tässä on tapaamispaikkamme, tämä henkilö hakee sinut, tässä on numero. Kerro faktat lyhyesti heidän kielellään ja palatkaa sitten tavalliseen arkeen.
Anna heidän kysyä ja vastaa rehellisesti. ”En tiedä” on hyvä vastaus. ”En tiedä, ja tässä on henkilö, jolta kysyisimme” on parempi.
Kortti laukussa, jossa on heidän nimensä, vanhemman nimi ja yhteystiedot, jotta heidät löytävä aikuinen voi toimia.
Itse laukkuun: yksi tuttu asia. Lelu, kirja tai peitto. Se ei ole sentimentaalisuutta — tuttu esine rauhoittaa pelästynyttä lasta mitattavasti, ja rauhoittunut lapsi on turvassa paremmin.
Kerro koululle, kuka saa hakea heidät. Tee se ennen kuin tarvitset tätä; koulu ei luovuta lasta henkilölle, joka ei ole oikein merkitty listalle.