Tartunta voi tapahtua kolmella merkittävällä tavalla, joista yksi aiheuttaa useimmat tapaukset.
Kirppu. Useimmat ihmisten ruttotapaukset alkavat tartunnan saaneella jyrsijällä ruokailleen kirpun puremasta. Kirpun sisällä bakteerit lisääntyvät ja tukkivat sen suoliston. Tukkeutunut kirppu ei pysty syömään kunnolla, joten se puree yhä uudelleen ja siirtää bakteereja jokaiseen puremaan. Kirpun purema johtaa ruton paiseruttomuotoon.
Miksi kuolleilla jyrsijöillä on merkitystä. Villit jyrsijät kantavat usein bakteeria sairastumatta. Ihmisten läheisyydessä elävät rotat kuitenkin sairastuvat ja kuolevat — ja kun rotta kuolee, sen kirput lähtevät jäähtyvästä ruumiista ja etsivät lähimmän lämpimän kohteen. Rottien äkillinen joukkokuolema on klassinen varhaisvaroitus siitä, että ruttoa esiintyy paikassa. The World Health Organization käyttää tästä nimitystä "rat fall": talossa on enemmän kuin yksi kuollut rotta tai kuolleita rottia on useammassa kuin yhdessä talossa, eikä ilmiölle ole selityksenä myrkkyä. Riski ihmisille on suurimmillaan tällaisen joukkokuoleman aikana ja heti sen jälkeen.
Tartunnan saaneen eläimen käsittely. Bakteereja on tartunnan saaneen eläimen veressä ja kudoksissa. Kun eläin — metsästetty jänis, murmeli tai maaorava — nyljetään tai teurastetaan paljain käsin, bakteerit pääsevät ihon pienistä vaurioista elimistöön. Tartunnan saaneen lihan syöminen, jos sitä ei ole kypsennetty läpikotaisin, on harvinaisempi tartuntareitti.
Hengitys. Kun infektio saavuttaa ihmisen keuhkot, hän yskii ulos bakteeria sisältäviä pisaroita, ja lähellä oleva henkilö, joka hengittää niitä sisään, voi sairastua suoraan keuhkoruttoon ilman kirppua. Tämä on ainoa tapa, jolla rutto siirtyy ihmisestä toiseen tavanomaisessa merkityksessä, ja se edellyttää läheistä kontaktia: ohjeissa rajana pidetään noin 2 metriä. Eläimet voivat toimia samalla tavalla. Kotieläimistä tämä koskee useimmiten kissoja, jotka saavat ruton syömällä tartunnan saaneita jyrsijöitä ja voivat sen jälkeen tartuttaa omistajan tai eläinlääkärin.
Mikä levittää sitä harvoin tai ei lainkaan.
- Paiseruttoa sairastava henkilö, joka ei yski, tartuttaa harvoin ketään. Riski liittyy suoraan kosketukseen turvonneen imusolmukkeen märän kanssa.
- Pinnat. Bakteeri ei säily kuivilla, elottomilla pinnoilla; The World Health Organization toteaa tästä syystä, että ruttoa sairastaneiden ihmisten kotien desinfiointi on hyödytöntä.
Yksi muistettava poikkeus. Ruttoon kuolleen henkilön ruumis voi tartuttaa häntä pesevät tai hautaamista varten valmistelevat ihmiset. Siksi omaisia pyydetään olemaan tekemättä niin.
Keillä altistumisriski on suurempi.
- Ihmisillä, jotka metsästävät, pyydystävät, nylkevät tai teurastavat luonnonvaraisia eläimiä.
- Ihmisillä, jotka leiriytyvät, vaeltavat tai työskentelevät ulkona alueilla, joilla eläimillä esiintyy ruttoa.
- Kotitalouksilla, joissa on rottia tai paljon kirppuja.
- Kissojen ja koirien omistajilla, jos eläimet liikkuvat vapaina ja metsästävät tällaisilla alueilla.
- Eläinlääkintä-, laboratorio- ja terveydenhuoltohenkilöstöllä.
Lähde. WHO, Manual for plague surveillance, diagnosis, prevention and control (2024), sections 2.2–2.6, https://www.who.int/publications/i/item/9789240090422 ; United States Centers for Disease Control and Prevention, How plague spreads, https://www.cdc.gov/plague/causes/index.html ; UK Health Security Agency, Plague: epidemiology, outbreaks and guidance, https://www.gov.uk/guidance/plague-epidemiology-outbreaks-and-guidance
Mitä tämä ei ole. Luettavaa, ei lääketieteellistä neuvontaa. Jos terveysviranomaisesi antaa ohjeita, noudata niitä.